Hyvää joulun jatkoa!

Juuri ennen joulua valmistui tämä ristipistotyö, jonka olen tilannut Atelje Margarethasta. Minusta tämä on niin ihana, että se oli pakko saada.

Tässä vielä kuvaa lähempää. Tosi vaikea kuvattava tällainen, että saisi edes vähän todellisuutta vastaavaa nähtävää.

Sukkia valmistuu koko ajan, kukahan näitäkään kaikkia kerkiää pitää! Mukava oli tehdä konttia pitkästä aikaa; minulle on tuon taidon opettanut lapsena isän täti. Lanka on Nallea noissa sini-valkoisissa, toiset on Opalia. Jotenkin tulee tästä kuvasta mieleen Suomi ja Ruotsi...

Hyvää Joulun jatkoa kaikille!

Välillä kuviakin

Kävimme lomailemassa Teneriffalla. Lämmintä oli ja loma tuli todella tarpeeseen.

Ennen lähtöä valmistin sukat itselle Nallesta. Kuvio ei kuvassa näy, mutta sillä on helppo tehdä kavennukset varteen ja saada sukat oikean mallisiksi. Onpa hupanen kuvakulma...

Terveisiä Tukholmasta!

Kyllä nyt pitää paikkaansa tuttu sanonta: väsynyt, mutta onnellinen! Palasin illalla kolmen päivän valtakunnallisilta koulutuspäiviltä, jolloin kävin Tukholman risteilyllä. Meri oli tyyni, vaikka olisi voinut olla muutakin tähän aikaan vuodesta. Ja minä pidin siellä luennon, jonka valmistelu on vienyt minulta aikaa tunnin jos toisenkin, mutta nyt tuntuu mukavalta, että se on ohi ja kaikki meni hyvin, kuulijat antoivat niin positiivisen palautteen. Kiire ei kyllä lopu tähän, opiskelu on nyt sellaisessa vaiheessa, että! Ja ensi viikonloppuna menen Osaava nainen messuille Turkuun, joten ohjelmaa riittää.
Mutta matkustamisista on se hyöty, että junassa ja bussissa on aikaa tehdä käsitöitä, kuvia tulee, kunhan jaksan kuvata.

Laiskuuden huipentuma!

Tämän liinan voisi ristiä laiskuuden huipentumaksi, on ollut sen verran pitkissä kantimissa tämä loppuvaihe. Ensin oli pingottaminen puolitiessä, sitten siitä poisottaminen ja nyt kuvatkin viikon kamerassa. Mutta sainpa vihdoin tänne asti, mielestäni tulos aika hyvä! Tällä kertaa löytyi sopiva lanka tähän tarkoitukseen eli Fiore.

Eikös vain sovikin mansikkakakku hyvin yhteen tämän liinan kanssa?

Kaikkia töitä en ole saanut edes kuvattua. Neljät Step-sukat on taas mennyt tilaajilleen! Että en minä niin laiska ole ollut, hieman saamaton vain. Enkä ole käsitöitä unohtanut, olinhan eilen Seinäjoen messuillakin, mutta onneksi siellä ei ollut paljon lankoja ostettavaksi, tuli vain yhden puseron verran lisäystä varastoihin.

Eihän sinulla ole kiire?

Tämä on nimittäin minulta harvinaisen pitkä raportti tehdyistä töistä.

Tässä olisi huivi, jonka tein Mikaelan lankatuvasta ostamastani langasta. Malli on Ullan neuleista.

Tein vähän pienemmän, mihin lanka olisi riittänyt, tarkoituksena käyttää tätä kaulahuivin tapaan.
Sitten olisi nähtäväksi välillä myös pistelytöitä. Olen tilannut nämä kehykset Margarethasta jo jokin aika sitten, mutta en tykännyt niihin kuuluvista kuvista, eikä se sitten ollutkaan niin helppoa löytää sopivan kokoisia malleja. Ja kun langatkin ovat vanhoja varastoja, jotka sävytin itse malliin, oli työ aika haastavaa, mutta näistä pidän kyllä. Ne pääsivät olohuoneen seinälle.

En tällä kerralla lähtenyt mukaan Sukkasatoon, kun mulla on muka niin kiire, opiskelut ja kaiken laista muutakin extrapuuhaa tälle syksylle, mutta eipä näytä tahtia haittaavan. Olispa yhtä tuottoisa muissakin puuhissa kuin sukan neulomisissa, niin ei olisi hätäpäivää! Raidalliset ovat Lappajärven värjäämön sukkalankaa, mallissa langankiertoja ja kolme yhteen neulottua pitsiä. Muut kahdet ovat uutuus-Nallesta, siis siitä aloe veera langasta. Hyvää on neuloa tuo lanka, vaikka olenkin hurahtanut Steppiin. Kokopunaisissa on pitsiraita edessä. Tuo ruudullinen ei ole ollenkaan vaikeaa, kerron kyllä, miten sitä tehdään, jos joku haluaa teitää.

Ja katsokaa ja ihailkaa, millä haluan toivottaa teille lukijoille hyvää lauantai-illan jatkoa! Tämä on se sama, jonka jo kertaalleen teille esittelin tänä kesänä, kun siinä oli kahdeksan kukkaa, mutta nyt niitä on kuusitoista. Ei tässä ole muuta vikaa kuin se, että tämä ei ole minun, vaan isäni hoidokki.

Ollaan täällä olemassa

Pitkästä hiljaisuudesta huolimatta täällä on jotain tehtykin. Ylemmät ovat Paraphelgiat ihan siitä vanhasta Nalle-langasta. Oli muuten kiva malli tehdä, tulee varmaan lisääkin joskus. Alemmat on Kauhavan Kangas-Aitan sukkalankaa, joka on tosi ohutta ja siksipä siitä teinkin unisukat, ihan ilman kantapäätä. Mallipa ei kuvasta näy, mutta on neljä oikein, neljä nurin ja kuuden kierroksen päästä siirtyy yhden silmukan verran vasemmalle. Tosi kivan tuntuiset jalassa.

Eikä nämä tekeleet tähän loppuneet, lisää kuvia tulee, kunhan ehtii. Teknisistä ongelmista johtuen en ole viitsinyt päivittää, mutta onnistuihan tämä näin kiertotietä pitkin.

Edit Kävinpä laittamassa paremmat kuvat

Huomenta!

Eikö ole kaunis kaktus? Ei kylläkään valitettavasti minun, vaan isäni ja äitini. Tämä on heillä tallikamarissa ja taitaa siksi olla isän hoidossa, mutta hyvin hän on onnistunut.

Eilen meiltä meni monta tuntia lankoja kerien, mutta nyt olisi kasvivärjätyt neulomista vaille valmiit.

Tässä kolmen naisen langat.

Loma alkaa uhkaavasti vähetä, maanantaina pitää töihin. Taitaa taas päivitystahtikin hidastua, mutta ainahan meillä kuitenkin jotain neulotaan!

Taas vietettiin lomapäivää!

Sisarukset eli minä ja Eija starttasimme aamulla kello kahdeksan meidän asuntoautolla mukanamme miehet ja Krista. Ajoaikaahan ei tietystikään heitetty hukkaan, vaan ahkerina oltiin. Minnekähän oli matka? No tietysti johonkin käsitöihin liittyvään, mitäs me muutakaan. Eikähän me sieltä tyhjin käsin ulos tultu, mukana oli Novitan uutta ja vanhaakin tuotetta, sukkalankaa kerä jos toinenkin, puuvillaa, virkkuukoukkua ym. Ja miehet odottivat kiltisti, kun me naiset silmät kiiluen hypisteltiin lankoja, on meillä vaan niin kiltit miehet!

Sitten matka jatkui Jalasjärvelle, jossa kävimme Pirun pesällä.



Se on kallion laella oleva pyöreä aukko, joka on 14 metriä leveä ja 23 metriä syvä. Sinne saa mennä tikapuita pitkin pohjalle, mutta eihän me naisväki uskallettu, mutta

miehet kävi alhaalla asti.

Spede eli Pertti Pasanen on ollut mukana rahoittamassa Pirun pesän syventämistä ja tässä me poseeraamme hänen muistokivensä kupeessa.

Täällä luonnonkivien muodostamassa luolassa on asustellut Kolli-Kräätäri eli Juho Korkiakoski- niminen mies pitkiäkin aikoja, kun muu maailma alkoi kyllästyttää. Mahtoi olla vähän pienempi kuin minä, kun on tuonne sopinut! Tässä kuvassa ei ole Juho, vaan Eijan Matti.

Syömisten ja kaffin keiton lisäksi oli ohjelmassa vielä Keskisellä käynti kuten monella muullakin, oli siellä sen verran paljon väkeä.

Olipa meillä mukava kesäpäivä!

Lähdimme heti aamulla merenrantaan Eija-systerin ja meidän Kristan kanssa mukanamme autolastillinen tarvikkeita, joista osan olimme keräilleet jo edellisenä iltana. Äiti ja isä tulivat toisella autolla ja heillä oli kyydissä

mm. tämä pata.

Isä auttoi meille tulet rantaan padan alle ja puuhellaan kattilaa varten. Padassa porisi krabbijuurta, jota saimme pilkkahintaan paikallisesta apteekista, koska se oli vanhentunut kymmenen vuotta sitten! Kattilassa taas oli lepänlehtiä, joita laitoimme likoon jo edellisenä iltana. Toisina keitoksina keittelimme kuusenkäpyjä ja nokkosta sekä horsmaa.

Ja kuten olette jo varmaan arvanneet, lankaahan meillä oli tarkoitus värjätä. Haimme kaksi- ja kolmisäikeistä villaa yhdestä talosta, jossa on lampaita ja niistä kehruutettua lankaa.

Äiti, joka näkyy kuvassa, piti huolen ruokapuolesta ja hyvin pitikin. Söimme lättyjä ja makkaraa ja kaffiakin joimme moneen kertaan.

Paikka meren rannalla oli hyvä, koska vettä lankojen huuhtomiseen riitti. Puretuksen suoritimme alunalla, mutta eipä mennä kertomaan sen vaiheen yksityiskohtia, josko se ei vaikka mennyt ihan oikein! Tämähän nimittäin oli meille ihan harjoittelua, minä olen kotiteollisuuskoulussa joskus vuonna kivi ja kirves ollut mukana värjäämässä kasviväreillä, mutta en siitäkään paljon mitään enää muista, kun se ei ihan eilen ollut.

Ja tässä tulos, joka oli ainakin minulle positiivinen yllätys! Ja kuten näkyy kummassakin laidassa myös pätkävärjäystä kokeilimme huiveja varten.

Nuo kirkkaan keltaiset onnistuivat mielestäni parhaiten ja on lepän lehdillä värjätty. Ruskeat ovat krappijuurta ja beiget kuusenkäpyä. Oli vähän pettymys, kun nokkonen ja horsma ei ollutkaan vihreää, vaan silläkin tuli keltaista, myös nuo, mitä Krista pitelee. Niitä liotettiin vain vähän aikaa, että saimme ne jäämään noin vaaleiksi.

Uuno Turhapuro -paita

Ruutuvirkkauksella virkattu paita ja lopuksi ananaskuvioinen pitsi helmaan. Helppoa, vai mitä?
Idean sain Kauneimmat käsityöt -lehdestä, mistä en kuitenkaan loppujen lopuksi katsonut muuta kuin kuvaa, koska lanka, Fiore, oli niin paljon ohuempaa kuin mallin. Pitsiä yritin virkata lehden kirjoitetusta ohjeesta, mutta siinä oli monta selvää virhettä ja niinpä katsoin lopulta vain kuvaa. Aion kyllä antaa palautetta lehteen mokomasta mallista, onhan tuokin lehti sen verran kallis, että pitäis olla käyttökelpoisia ohjeita, mutta eipä ollut ainakaan tuo pitsi.

Kuvassa mannekiininä on tytär, jolle paita olisi juuri sopiva, mutta kun ei taida kelvata! Itselle on hiukan nafti, mutta menettelee.

Langan tilasin Piikkopirrasta ja koukku oli kolmonen, muuten KnitPro. Ei ihan yhtä hyvä kuin vastaavat puikot, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin.

Taitaa huomata, että täällä ollaan lomalla; on tullut tehtyä käsitöitä sillä vauhdilla. Yksi työ on vielä esittelemättäkin, kun on tärkkäämättä. Mutta vielä on kesää jäljellä ja varsinkin lomaa: vielä saa olla kotona kaksi viikkoa.

Tälläista tällä kertaa

Virkkasin huivin pellavalangan lopuista, jotka jäi jakusta. Malli on vanhasta kirjasarjasta, jonka olen saanut äidiltäni. Sieltähän alkaa löytyä muotimalleja, kun malttaa odottaa tarpeeksi kauan!

Tästähän voisi saada otettua jopa mallin, jos joku tarvitsee. Ja vähän muitakin kesäasioita. Kävimme Kristan ja muutaman sukulaisen kanssa yhtenä päivänä paikallisessa Toivosen kotieläinpuistossa. Riikinkukko esitteli sopivasti pyrstöään ja onhan sen värit jotain ihan mahtavaa!

Sitten vielä Kristan Kassu, joka taitaa olla jo kahdeksan vuotta. Kuinkahan kauan nämä oikein elää, onko jollain kokemusta? On vanhalla herralla ollu sen verran hyvät olot, kun pääsee aina talveksi vaarille talliin, jossa saa jopa välillä olla irrallaan hevosen ketassa, että on ikää kertynyt.

Eilen oltiin neuletapaamisessakin, mukavaa oli taas jutustella hyvässä seurassa ja herkutella. Meillä oli vieraskin, mukavaa, että pääsit tulemaan.

Kiinnostaako arvonta?

Jos haluat osallistua arvontaan, käypäs Violariumin blogissa. Ja heiltä saa kyllä tilatakin kaikkea ihanaa.

Olen kyllä tyytyväinen!

Näissä maisemissa olimme juhannuksena. Jo siellä neuloin tätä paitaa ja kotona olen jatkanut suurimmaksi osaksi ulkona istuen.

Lanka oli Novitan Tenessee ja puikot KnitPicksit, onpa sellainen yhdistelmä, että neulominen on yhtä juhlaa. Lanka on tuttua jo muista neuleista ja käytössä hyväksi havaittua. Malli on Novitan lehdestä mutta taas omin säädöin. Kaulus ainakin on muutettu. Tästä minä tykkään ja veikkaisin, että tämä ei jäisi kaapin pohjalle. Värikin tuntuu ihan omalta.

JÄNNITYSTÄ ILMASSA!

Pistetäänpä tänne muutama sana, kun kerrankin on aikaa. Minä, tunnetusti maailman iltaunisin ihminen, istun koneella, vaikka kello lähenee puolta yötä. Jaa että miksikö? Odottelen vuorokauden vaihtumista, koska huomenna pitäisi tulla tulokset, onko poikani päässyt yliopistoon opiskelemaan mieluisalle alalle vai onko ehkä tyydyttävä vähemmän mukavaan. Arvaan teidän ajattelevan, että miksei poika itse... Hän kun sattuu olemaan isänsä kanssa Tenojoella jokavuotisella kalastusreissulla ja taitaa olla kainaloita myöten joessa, niin äiti päivystää ja valvoo. Olemme tyttären kanssa kahdestaan kotona ja vietämme lomaa, minulla on ensimmäinen viikko menossa ja kolme jäljellä.

Käsityöaikaa on ollut ihan mukavasti, kun ollaan oltu tässä kotosalla. Jos ei lähipäivinä ilmesty kuvia valmiista työstä, niin voitte arvata, että pieleen on mennyt eikä tullut julkaisukelpoista.

Kotityöt eivät kylläkään lopu lomallakaan, ettei vaan olisi jopa päin vastoin, kun koko perhe on lomalla. Mutta olen huijannut itseäni: olen istunut ulkona neulomassa ja kun on pitänyt käydä sisällä, olen aina tehnyt jonkun työn! Nerokasta vai mitä?

Paras asia loppuun. Meillä on tosi puhdas sauna, kun pesin senkin tässä odotellessani ajan kulumista eli kymmenen jälkeen! Mutta nyt on enää vartti odotusaikaa jäljellä....

NYT KUULKAAS PEUKUT PYSTYYN POJALLE!!!!

Huomenta! Ja yes! Poika pääsi Oulun yliopistoon opiskelemaan ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi ja hänen kihlattunsa tuotantotalouden dipl.inssiksi, mutta myös opettajaksi. Saas nähdä, kumman tyttö valitsee! Asunto heillä jo on valmiiksi hankittuna.

ONNEA MEIDÄN NUORILLE!

Hyvää juhannusta!

Täällä valmistaudutaan juhannuksen viettoon asuntoautoa pakkaamalla: ruokaa, käsityö ja lukemista. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsee! Ja positiivista mieltä: ei se voi sataa ainakaan enempää kuin viime juhannuksena satoi siellä, missä olimme. Vielä huomenna aamupäiväksi töihin ja sitten pari päivää rentoutumista luonnon rauhassa. Lomaankaan ei olisi kuin viikko. Mutta eipä muuta kuin

Oikein mukavaa ja ennen kaikkea rauhallista juhannusta kaikille lukijoilleni!

Nyt saa ilma lämmetä!

Tiedoksi yläkertaankin, etten enää tarvitse näin kylmiä ilmoja, koska tämä on valmis. Hieman lämpimähkö työ helleilmoille, mutta tulipa valmiiksi, kun on ollut niin kylmää ja tuulista. Viime yönä oli hallakin niin, että saniaiseni paleltuivat. Voi että harmittaa!

Olen tarkoittanut tämän sängynpeitoksi, laitan parempia kuvia sitten, kun asia on ajankohtainen. Lanka on enimmäkseen Seitsemää veljestä, mutta myös jotain jäännöslankojakin on mukana. Virkkasin palojen ympärille ensin kierroksen kiinteitä silmukoita ja sitten ketjusilmukkakaaria, joilla tein yhdistämisen. Ja mitähän seuraavaksi, ei mitään tietoa ja Kip -päiväkin on ensi lauantaina. Sinne pitäisi osallistua, joten uutta työtä suunnittelemaan. Kolme viikkoa vielä töissä ennen neljän viikon kesälomaa!

Hirvityksen kauhistus!

Ei täällä laiskoteltu ole, vaikka onkin ollut hiljaista. Yleensä en keskeneräisiä esittele, mutta poikkeus vahvistaa säännön eli palapeittoa on tulossa, mutta valmistuminen kestää vielä. Tätä uhkaa jopa kesätauko, on nimittäin aika lämmin kaveri tällaisina päivinä kuin tänään, kun mittari näyttää yli kaksikymmentä astetta.

Suurin osa vapaa-ajasta, jota työssäkäynniltä jää, kuluu kesän aikana tuolla pihalla, joka meillä on aika iso ja kukkapenkkejä riittää. Mutta kyllä minä siellä myös istumaan ehdin, ei mikään voita ulkona istuskelua käsityön kanssa! Tänä vuonna narsissit kukkii tosi komeasti ja niitä minulla on paljon.

Mutta tästä johtuu otsikon aihe! Mallihan on kaunis ja ihana tehdä, mutta se varsinainen syy kauhistukselle ei kuvassa näykään: tämä on nimittäin vaaleanpunainen enkä tiedä, mitä on mahtanut päässä liikkua, kun olen langan ostanut. Mutta tämän hetkiseen sisustukseen väri on hyvä ja siksipä kaivoinkin käsityökopan pohjalla majailleen liinan, pingotin ja otin saman tien käyttöön.